Miksi ihminen eläkeikään tullessaan kadottaa tajunsa oman äänensä kantavuudesta? Lukemattomat kerrat olen saanut todistaa, kun nämä vanhemmat ihmiset puhuvat muista, täysin heille tuntemattomista ihmisistä, ikäänkuin he eivät olisi paikalla, tai he eivät ymmärtäisi sanaakaan puheesta. Tätä tapahtuu kaupoissa, kahviloissa, toreilla, juhlissa, missä tahansa. Ostokset saatetaan kommentoida, samoin vaatetus, hiukset, normaali käytös. Parhaimmillaan joku mamma saattaa selostaa tapahtumia ja tekemisiä: "Kattos, nyt se menee tonne, nyt se ottaa tuolta tollasen..ai kauheeta, mitähän se nyt tollasen ostaa kun naapurikaupassa olis halvempaa". Ja tämä tapahtuu parin metrin päässä kyseisestä kyylätystä, ääntä saatetaan hiukan madaltaa, muttei missään nimessä tarpeeksi. Alkoholin ja tupakan ostamista sopii erityisesti paheksua, samoin valmisruokien. Juhlissa kysellään henkilöllisyyttä - ei suinkaan asianosaiselta itseltään, vaan vieressä istuvalta.  Tai huoneen toisessa päässä paheksutaan jonkun elämänvalintoja normaaliäänellä. Noloimpaan tilanteeseen joutuvat näiden möläyttelijöiden lapset ja lapsenlapset, jotka koittavat mummua tai pappaa vaientaa, kun hän taas innostuu esitelmöimään kassajonossa muiden asiakkaiden ostoksista "kun ei meillä silloin ennenvanhaan blah blah blah".  Toivottavasti nolo tilanne jää muistiin, ja seuraavat sukupolvet muistavat hallita äänenkäyttönsä paremmin.