Huonon palvelun yleisin ilmentymä on toki se, ettei palvella. Asiakaspalvelija voi myös olla tyly tai töykeä. Hän voi olla kiireinen, vaikkei kiireeseen olisi syytäkään. Aina huono palvelu ei ole yhtä räikeää, mutta pienilläkin asioilla voidaan asiakassuhde pilata. Toisinaan myyjä ei edes välttämättä huomaa tekevänsä mitään väärin, vaan pitää itseään erinomaisena asiakaspalvelijana ostajien kiristellessä hampaitaan.
 
Myyjän on toki hyvä olla aktiivinen, mutta yliaktiivisuutta kannattaa varoa. Asiakkaalta kannattaa kysyä "Voinko palvella?", mutta jos palvelua ei tarvita, niin parempi väistyä taka-alalle. Perässä kulkeva, kyselevä ja sitä tai tätä tarjoava myyjä on todella rasittava, eikä edistä kaupantekoa millään lailla. Jos asiakas taas pyytää esittelyä jostain tuotteesta, niin vaihtoehdoista voi toki kertoa, mutta muita vaihtoehtoja ei nosteta esittelyn pääosaan, ellei asiakas kiinnostu nimenomaan jostain niistä. Jos asiakas on kiinnostunut tarjouksessa olevasta persoonallisen värisestä matkalaukusta, ja myyjä siirtää esittelyn asiakkaan kysymyksistä huolimatta yhä uudelleen ja uudelleen kalliiseen ja tavanomaiseen, jäävät melko varmasti molemmat laukut kauppaan. Ja jos ja kun ostopäätös on syntynyt, niin toki voi mahdollisista tarjouksista ja lisähärpäkkeistä vihjaista, mutta edelleenkään ei tyrkytetä.

Joillakin myyjillä on myös suunnaton tarve päteä osaamisellaan. Käytetään hienoja termejä ja teknistä kieltä, ja asiakas ei välttämättä ymmärrä puoliakaan. Tai sitten myyjä ei tiedä myytävästä tuotteesta pätkääkään, vaikka hän olisi muuten kuinka palvelualtis tahansa. Joskus myyjä saattaa pätemisellään nostaa itsensä asemaan, jossa hän muka tietää asiakasta paremmin, mitä asiakas tarvitsee. Joskus myyjä voi toki olla oikeassakin, mutta harvoin.

Sukupuoliroolit näkyvät edelleen asiakaspalvelussa. Miehekkäämmistä kaupoista nainen saa harvemmin asiallista palvelua. Pikkurouvitellaan, aliarvioidaan, jopa kieltäydytään palvelemasta. Keittiökalustevalmistajat saattavat kysellä yksin liikkeitä kiertelevältä naiselta, että onkos remonttiin nyt varmasti isännän lupa. Tai jopa kieltäytyvät neuvottelemasta tarjouksesta, ellei mies ole mukana. Hääkuvia tilattaessa kuvaajalle saa ensin vääntää rautalangasta, että pariskunta säilyttää sukunimensä vihkimisen jälkeen. Ja vaikka morsian hoitaa kaikki kuvien tilaamiseen liittyvät asiat, niin kuvat laitetaan väen vängällä sulhasen nimelle. Toki asiat voivat olla myös toisin päin, ja kangaskaupasta jotain tarvitseva mies saattaa huomata joutuneensa myyjien naurun kohteeksi.

Yhteydenotot ovat luku sinänsä. Jos tuote on loppu tai jotain pitää tilata, ja myyjä lupaa soittaa tuotteen saavuttua, niin suotavaa olisi, että hän todella soittaisi. Tapauksia, joissa ostaja saa soitella tuotteen perään on aivan liikaa, eivätkä ne taatusti kaikki selity sillä, että ostajan yhteystiedot ovat hävinneet. Jotkut liikkeet eivät alkujaankaan suostu ilmoittamaan tavaran saapumisesta, vaan odottavat ostajan soittavan tai käyvän. Heillä toimitusaika saattaa olla epämääräinen "viikko-kaksi kuukautta", joten siinä ajassa ostaja saattaa soittaa ja käydä aika monta kertaa.

Harvassa ovat ne liikkeet, joista voi sanoa saavansa aina hyvää palvelua. Yleensä ne ovat pieniä, yhden tai muutaman hengen yrityksiä. Jaloillaan äänestäminen on yleensä helppoa, mutta vielä parempi vaihtoehto olisi tuoda pienetkin epäkohdat liikkeen johdon tietoon. Ehkä palvelu silloin jopa paranisi?