Asunnon tai talon osto on monilla elämän suurin investointi. Silti siihen suhtaudutaan monesti kuin oltaisiin viinipulloa valikoimassa viikonloppuillallista varten. Äkkiä vaan kauppoja tekemään siitä parhaimmalta näyttävästä ja hinnaltaan sopivasta - sisällöstä viis.

Taannoin jossain lehtijutussa eräs nainen kertoi, kuinka hänen oli ihan pakko saada juuri tämä rivitaloasunto, kun välittäjä oli photoshopannut siihen pihalle lastenvaunut, ja hän näki sielunsa silmin heidän pikku nyyttinsä siinä pihalla nukkua tuhisemassa. Onneksi kyseessä oli uusi talo. Tuossa onnen huumassa olisi varmasti unohtunut monen olennaisen asian tarkistaminen. Vai onko laattasaumojen kunnolla, vesieristeen olemassaololla tai putkistoremontin ajankohdalla oikeasti jotain merkitystä, jos makkarissa on kivat tapetit ja keittiössä just se kaapinovimalli, jonka mä oon aina halunnut! Jopa ns. ammattilainen saattaa hullaantua ja kiinnittää huomionsa aivan vääriin asioihin. Tai ehkä siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos työkseen laatoituksia ja vesieristyksiä tekevä henkilö ei osaa isohkosta kerrostaloasunnosta kaupat solmittuaan sanoa, että mitä materiaalia kylpyhuoneen seinät siinä juuri ostetussa asunnossa ovat. Kun kyseessä oli vielä 60-70 -lukujen taitteesta oleva kerrostalo olisi kuitenkin ehkä ollut ihan hyvä tutkia sitä kylppäriä tarkemminkin...

Kiireistä talonostajaa saattaa siis odottaa ikävä yllätys kosteusvaurion tai rakennevirheiden muodossa. Moni hätäinen maalaisjärkensä kadottanut talonostaja saattaa myös unohtaa mitä on ostamassa. Ostetaan vanha talo, kun puutarha on niin tunnelmallinen ja pikkulaitolla tästä saa romanttisen kauniin. Maksetaan mukisematta pyydetty hinta. Parin kuukauden asumisen jälkeen vaaditaan kaupan purkua, koska ikkunat eivät mene helposti kiinni, lattialaudat natisevat ja ulkoseinän maalikin hilseilee. On siis luultu, että on ostettu vanhaksi meikattu uusi talo, mutta vanha osoittautuukin oikeasti vanhaksi, jossa on vanhan ominaisuudet. Näillä perusteilla toivottavasti ei saada yhtään asuntokauppaa purettua, sillä joku vastuu toki ostajallakin on oltava.

Myyjän korvausvastuu taas on asia, josta riittää puhetta. Asuntokaupassa myyjällä on toki vastuu virheisiin, joista hänen olisi pitänyt tietää. Ja valitettavan moni taitaa ostaa sen sian säkissä ihan siihen luottaen, että jos jotain löytyy, niin myyjällähän on vastuu. Käytännössä, jos asia ei ole selkeä -ja harvemmin se on- puhutaan jopa kymmenisen vuotta kestävästä oikeusprosessista, jonka aikana pahimmassa tapauksessa ostajalla on asumiskieltoon julistettu omakotitalo, jonka lainanlyhennykset on maksettava joka kuukausi, sekä vuokra-asunto, jossa asutaan. Ja jos päälle lisätään vielä astmat ja homeallergiat koko perheelle, niin se on aika kallis hinta sokeudesta asuntoesittelyssä.

Asuntokaupoille olisi aina otettava ulkopuolinen katsoja mukaan. Ja ainakin talokaupoilla tuon ulkopuolisen olisi oltava asiantuntija, jos ostajilla itsellään ei ole tarpeeksi tietoa ja kokemusta. Joka tapauksessa ulkopuolinen osaa suhtautua asuntoon kriittisemmin ja tulee usein kiinnittäneeksi huomiota niihinkin seikkoihin, jotka ostajaehdokkailta itseltään jäisivät huomaamatta. Toisin sanoen näkee homeiset silikonisaumat kauniilta kaakeleilta.