Suomalaisten lyhyt historia sivistyskansana näkyy mm. jonottamisessa. Tai oikeastaan kykenemättömyydessä jonottamiseen. Jonotusnumerot ovat onneksi yleistyneet pankeissa, kaupoissa, posteissa ja vastaavissa, ja niitä on melko hyvin jopa opittu käyttämään. Paikoissa, joissa numeroita ei ole, saadaan kuitenkin monesti aikaan hässäkkä.

Jos nyt pari ensimmäistä ihmistä kykeneekin jonottamaan asianmukaisesti siistissä muodostelmassa ja hyvässä yhteisymmärryksessä, niin kyllä se kolmas jo jollain tavalla saa pakkaa sekaisin. Vähintään hätäilee ja kyselee, että onkos tämä nyt varmasti oikea paikka, olettekos tekin nyt menossa sinne ja sinne (ei, me seisotaan tässä luukun takana muuten vaan), tai keksii hyvän syyn etuilla: hänellä on kiire, hän on sairas (vaikkei todellakaan näytä siltä), lapsi ei jaksa odottaa jne. Käytetyin etuilun syy on varmaan se, että "mulla on vaan ihan pieni ja lyhyt asia". Ei kannata suostua, oli paikka ja/tai aihe ihan mikä tahansa. Se asia kun ei koskaan taatusti ole pieni.

Oma lukunsa ovat ne, jotka eivät vaivaudu tulemaan selkeästi jonon perään. Jäävät sivummalle tai taaemmas, katselevat maisemia tai puhuvat puhelimessa. Näitä näkee usein pankkiautomaateilla. Seuraava jonoon saapuva saattaa hyvinkin olettaa, että tämä taivastelija odottaa vain jotain kaveria tai puolisoa, joka on jonossa. Ja kun pahaa-aavistamaton jonottaja sitten ihan tietämättään etuilee haahuilijaa, saa hän usein kuulla kunniansa. Kun näitä haahuilijoita osuu paikalle useampi, tulee jonosta ns. avopallo. Silloin kukaan ei tiedä kuka oli ensin ja kenen vuoro on nyt, ja perisuomalaisella minä-itte-ensin -asenteella seuraa parhaassa tapauksessa nyrkkitappelu.

Lentokentillä ja muissa vastaavissa paikoissa saadaan usein seurata minä-itte-ensin -asenteen parasta ilmentymää, eli ryntäämistä. Kun portille ilmestyy ensimmäinen virkailija, kuuluu kaikkien rynnätä avopallomuodostelmaan henkilön ympärille. Asioista tietämätön sivustakatsoja voisi hyvin tämän käytöksen perusteella olettaa, että vain 50 ensimmäistä mahtuu koneeseen. Sama toistuu toisessa päässä: kun kone tömähtää kiitorataan, kuuluu yhtäaikainen *klik*, kun turvavyöt avataan. Sen jälkeen kuulutuksista huolimatta pitää kompata tavarat ja sen jälkeen seisoa koneen käytävällä 10-15 min odottamassa, että päästään ulos. Uloskin ilmeisesti pääsee vain 50 ensimmäistä, ja muut joutuvat lentämään takaisin?