Lähes koko vuosi on vierähtänyt putkiremontin parissa erään kaupungin keskustan liepeillä. Sopivasti joulun alla homma alkaa olla ohi - onneksi. Hermot ovat kiristyneet kaikilla enemmän ja vähemmän, eikä vähiten asukkaiden takia. Suurin osa 105:n asunnon asukkaista onneksi ymmärsi lähteä evakkoon, mutta osa jäi. Jääneistä toki osa pyrki olemaan mahdollisimman vähän tiellä, mutta ne loput...

Sadussa "Sarvikuonojen elämää" kerroin eräästä ihmistyypistä. Eläkeläisiä, tietävät kaikesta kaiken, ja kukaan heitä nuorempi ei voi tietää mistään mitään. Ei, vaikka olisi kyseisellä alalla työskennellyt 30 v, ja tietäjäpapan tieto aiheesta rajoittuisi siihen, että on joskus ikkunasta katsellut, kun taloa rakennetaan. Nämä ihmiset jäävät vartavasten paikalle, sillä heidän pitää valvoa, että kaikki tulee tehtyä kunnolla. Valvominen tarkoittaa sitä, että seisotaan työntekijän takana joka hetki tarkkailemassa. Jopa niin, että ollaan tiellä.

Toinen ärsytyskynnystä nostava ihmisryhmä ovat herttaiset, mutta rasittavat mummot. Yksinasuvia, yksinäisiä, kaipaavat seuraa ja juttua riittää. Valitettavasti vaan remontoijien aikataulu ei anna myöten istua kahvilla aamusta iltaan tai kuunnella pitkiä jorinoita koko suvun sairauksista. Ja kun mummolle asiasta hienovaraisesti vihjaiset, niin se ei mene perille. Niinpä on oltava tyly ja poistuttava paikalta.

Sitten on niitä, jotka kuvittelevat, että heidän asuntonsa on se ainoa remontoitava. Kaikki pitäisi tehdä heille just nyt heti, ja sen lisäksi pitäisi toki ehtiä tekemään kaikkea "pientä" ylimääräistä. Jos he yhtäkkiä keksivät, että se ylimääräinen peilikaappi on saatava seinälle, niin he vaikka kulkevat asianosaisen perässä useamman tunnin, kunhan homma tulee tehtyä. Työt muissa asunnoissa pitäisi jättää kesken heidän takiaan, sillä "ehtiihän ne sitten joskus".  

Osa taas pysyy hyvinkin hiljaa remontin ajan, vaikka olisivatkin paikalla. Mutta kun luovutuspäivä on ohi ja käteen annetaan paperi, johon voi kirjata mahdolliset viat, niin johan niitä alkaa löytyä. Suurin osa vioista on täysin remonttiin kuulumattomia asioita, lopuista suurin osa on muotoseikkoja tai itse aiheutettuja. Toki jotain todellistakin voi löytyä, mutta joka tapauksessa asunnossa juostaan useita viikkoja jälkeenkin päin, sillä ainahan sitä voi keksiä pienen pienen painuman silikonisaumassa ja jos sitä ei korjata, niin tokihan siitä seuraa kosteusvaurio ja homeongelma ja ties mitä.

Hullut ja huumehörhötkin valitettavasti tulivat tutuiksi. Se ei ole kovin mukavaa tietää joutuvansa jossain vaiheessa menemään narkkarin asuntoon, kun samainen narkkari on asunnossa mm. ammuskellut kiväärillä ja puukottanut jotain kaveriaan. Pihalla liikkui silmät päässä seisoen ja se pää totaalisen sekaisin. Onneksi sai häädön ja poistui paikalta ennen kuin hänen asuntonsa tuli vuoroon. Verijäljet ja reikiä täynnä oleva seinä jäi muistoksi. Ja meitä tottakai syytettiin varkaiksikin erään asukkaan toimesta, taulut  ja tavarat oli kuulemma viety ja hoitajaa(?) piti huudella apuun. Niitä tauluja kun nyt vaan piti nostella pois seinältä, etteivät olisi purkutöiden aikana pudonneet. Tosin en kyllä vieläkään tiedä, miten umpisokea (kuulemma) ihan vaan katsomalla huomasi taulujen puuttumisen.

Muita huvi(tu)tuksia: Parikin ihmistä teki valituksen siitä, että lattian laattasaumat tummuu kastuessaan - jostain syystä emme saumanneet lattioita uudestaan "vedenkestävällä" saumalaastilla. Yksi olisi halunnut jo melkein valmiissa kylppärissään lattiakaivon paikan siirrettäväksi, koska se kuulemma tukkiutuu, kun hän seisoo suihkussa ollessaan juuri sen kannen päällä - koitimme tiirata, muttei näkynyt räpyläjalkoja. Yksi muutti mieltään joka asian suhteen ja useasti - meille tokikaan ei kannata muutoksista kertoa, vaan voi mesota sitten jälkeenpäin, että minä kyllä olisin halunnut ne laatat niin ja niin. Ja japsirouva Kuminaru (tjsp): siellä vessanpöntön takana varmaan on lattialla vettä, jos pesee suihkulla sen lattian joka vessassakäynnin jälkeen - siihen ei auta, vaikka sinne laitettaisiin kolmekymmentä tuubia silikonia.