Oletko koskaan seisonut turhautuneena odottelemassa jotakuta, jonka olisi jo pitänyt olla paikalla? Myöhästely on valitettavan yleistä, ja kännyköiden aikakausi on tehnyt sen vielä yleisemmäksi. Nykyään on liian helppoa soittaa ja sanoa tulevansa kohta. Mutta mitäpä se soittaminenkaan lohduttaa, jos toinen seisoo räntäsateessa odottelemassa...

Se akateeminen vartti kai vielä menettelisikin, jos ei olla mihinkään juuri tietyllä minuutilla alkavaan tilaisuuteen menossa, mutta usein se ei riitä. Pahimmillaan myöhästytään tuntikausia, ja syyt ovat kaikkea muuta kuin päteviä. Piti meikata ja laittautua - vaikka ollaan uimahalliin menossa. Piti ottaa pienet nokoset ja ne vähän venyi. Piti vaan äkkiä käydä kaverilla, mutta vähän venähti. Jne. Tolkuton myöhästely on toki huonotapaista muutenkin, mutta se osoittaa myös täydellistä piittaamattomuutta toista ihmistä kohtaan. Tulee tunne, että toinen ei pidä sinua niin tärkeänä, että viitsisi pitää sovitusta kiinni.

Silti kaikkein raivostuttavampia myöhästelijöitä taitavat olla ne, joiden kanssa joutuu usein menemään eri tilaisuuksiin, matkoille tai vastaaviin. Siis vaikka puolisot tai työkaverit tai pomot, jotka ovat aina myöhässä joka paikasta ja joiden kanssa saat kiitää tukka putkella ehtiäksesi junaan tai lentokoneeseen. Tai saat saapua luennolle, teatteriin, konserttiin aina myöhässä, nolona könytä paikallesi anteeksipyyntöjä jaellen. Jokainen meistä varmasti myöhästyy joskus ihan vaan vahingossakin jostain, mutta nämä tapamyöhästelijät ajavat säntillisemmät lähimmäisensä raivon partaalle. Näillä tapamyöhästelijöillä on kuitenkin ihmeellinen tapa ehtiä aina ja selvitä tilanteesta kuin tilanteesta, ja siksipä he varmaankaan eivät koskaan tapojaan muutakaan. Valitettavasti.