Edellisessä bloggauksessa tuli käsiteltyä oven takana juoksevia ja muutenkin vaivaavia herransananjulistajia. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita kotirauhanhäiritsijöitä, jotka ovikelloasi soittelevat ja aikaasi haluavat viedä. 

Ulkomaiset taulukauppiaat ovat ilmeisesti tulleet Suomeen jäädäkseen. Nämä ”opiskelijat”, jotka tarjoavat itse maalaamiaan painettuja tauluja tai muita taideteoksia. Asiaan kuuluu, että eivät osaa tai ole osaavinaan sanaakaan suomea, vaan tyrkkäävät käteesi valmiiksi kirjoitetun lapun. No, jos haluaa halpatuotteesta nuorelle maksaa, niin mikäs siinä. Valitettavasti näitäkin saattaa vaan juosta riesaksi asti kuten meillä, kolme myyjää parin viikon sisään oli enemmän kuin tarpeeksi. Etenkin, kun emme moisesta taiteesta perusta. Syyllistyipä joku taulukauppias (ehkä peräti joku näistä – en tiedä) pian tämän rynnäkön jälkeen tuossa naapurikunnan puolella raiskaukseenkin. Vielä suuremmalla syyllä siis vetäisen oven nenän edestä kiinni, jos sitten menen avaamaan ollenkaan.

Viime vuonna keväällä ja kesällä ainakin täällä maalla kohdattiin uusi buumi: remonttifirmat kauppaavat palveluitaan ovelta ovelle – tekniikalla. Eli oven taakse ilmestyy yksi tai kaksi innokasta remonttimiestä, jotka olisivat hetikohta valmiina vaihtamaan hyvät mutta vanhat puiset ikkunasi huonoihin alumiinisiin, vaihtaisivat vanhan kunnon tiilikatteesi muovipinnoitettuun peltiin tai jopa haluaisivat peittää kuviorapatun talon seinät ”uuteen ja hienoon”, ”huoltovapaaseen” ja ”kestävään” vinyyliin. Bullshittiä. Jos et satu olemaan kotona, niin oven rakoon jätetään lippusia ja lappusia suurin ylisanoin. Henkilökohtaisesti en taatusti koskaan teettäisi yhtäkään remonttia firmalla, joka joutuu hankkimaan töitä itselleen noin vaivalloisesti. Tosin, henkilökohtaisesti en teettäisi yhtäkään remonttia kenelläkään, koska teen ne tietysti itse.

Mutta toki muutakin tarjotaan. Sohvakauppiaat ja perunakauppiaat eivät sentään enää taida kierrellä entiseen malliin, ja kansallispukuisten pitsiliinakauppakin taitanee olla historiaa, mutta vessapaperia myydään monella tapaa, jopa kolmen epäsiistin miehen voimin mannemersun perästä. Polttopuita kaupataan, vuohenjuustoa olisi tarjolla, samoin kalasäilykkeitä. Ränniauto kolistelee etsimässä sopivia kohteita ja monin paikoin tietysti partiolaiset ovat joka joulun alla valmiita. Kerrostaloissa kiertävät ovisilmä- ja turvalukkokauppiaat, ja heidänkään motiiveistaan ei aina voi olla ihan varma. Allekirjoittanut ei lämpene oven taakse ilmestyville kauppiaille (kuten ei puhelinmyyjillekään), joten aika hyvän myyntipuheen saa pitää, jotta jotain minulle kaupaksi saisi.