Autokaupoilla ja autohuolloilla on yksi yhteinen vihollinen: asiakas. Asiakas marssii sisään, haluaa palvelua, se raahaa vanhan kotteronsa paikalle ja sitä pitää korjata. Automyyjä tai huoltomies joutuu pyörittämään papereita, tekemään töitä ja kuluttamaan kallista aikaansa asiakkaan takia. Myyjän painajainen on, että asiakas haluaa ostaa jonkin auton. Siitä seuraa niin uskomaton työmäärä, ettei tosikaan. Siksi asiakasta pitää välttää palvelemasta viimeiseen asti.

Hyvä autokaupan myyjä on ikärasisti, ulkonäkörasisti ja sovinisti. Nuorella, eli alle viisikymppisellä, ei voi olla rahaa uuteen autoon. Teinillä, eli alle nelikymppisellä, ei voi olla rahaa vähänkään parempaan vaihtoautoon. Kaikille valtavirrasta poikkeaville -niin pukeutumiseltaan kuin muutenkin- on parempi näyttää ovea välittömästi. Ja naiset...niitä on parempi olla päästämättä edes kauppaan sisälle. Toki sitten oikein tylsinä hetkinä voi huvittaa itseään yrittämällä kaupata naiselle autoa: "Kun tämä on niin kivan värinenkin" ja "Tänne mahtuu kivasti meikkipussi hansikaslokeroon" ja "Niin pikkurouva hyvä, tämä konepelti avataan tuolta sisältä ja siellä on alla sitten semmoinen moottori, mutta siitä ei pikkurouvan tarvitse ymmärtää mitään".

Hyvän autokaupan myyjän ominaisuuksiin kuuluu kyky piilotella. Oma myyntikoppero on hyvä paikka piilotteluun, samoin kahvihuone. Jos jostain syystä sattuu osumaan jonkun asiakkaan tielle, niin aina voi vedota olevansa kiireinen. Jos asiakas kysyy jotain tiettyä autoa, niin ylimalkainen viittaus ja sanat "tuolla se jossain on" ovat ihan riittävät. Joskus autoliikkeen omistaja saattaa tehdä inhottavia tempauksia, ja lähettää asiakkaille postitse kutsuja koeajoon. Hyvä myyjä ei tästäkään kuitenkaan häkelly, vaan haukottelee ja venyttelee ja rahjustaa paikalle -osoittaa näin olevansa ylityöllistetty- ja vastaa tiedusteluun "tuol se on pihalla, siel sitä voi katsella". Sitten voikin rahjustaa takaisin piilottelemaan omaan koppiinsa tai etsiä käsiinsä jonkun sopivan ikäisen, siis yli viisikymppisen miesasiakkaan.

Hyvän huoltomiehen ominaisuuksiin kuuluu kyky olla korjaamatta alkuperäistä vikaa, ja aiheuttaa lisäksi muutama uusi. Mitään muovisuojuksia, vaihdekepin pusseja, ruuveja, muttereita tai muita pikku kilkkeitä ei kannata laittaa takaisin kiinni, koska sitä ei lue huolto-ohjeessa tai työtilauksessa. Hyvä huoltomies huolehtii auton nahkapenkkien ja/tai ratin rasvauksesta ja öljyämisestä - liiankin kanssa. Lisäksi, jos huoltoon tuotu auto on vähänkin tehokkaampi tai harvinaisempi malli, niin Tero Teinitunarin oikeus on tottakai kokeilla kuinka se kulkee. Pikku koeajo konetta huudattaen ja vaihteita repien on ihan sallittua, vaikka auto olisikin tuotu vain lommon paikkaukseen. Jos jotain hajoaa, niin ainahan asian voi kiistää.

Määräaikaishuollot ovat huoltomiehen lempihommia. Sen kun vetelee rastia ruutuun yksi/risti/kaksi -menetelmällä. Asiakkaalta voi toki kysyä onko hän huomannut jotain -se helpottaa omaa työtä kummasti. Vaikka onhan se toki hyvänkin huoltomiehen mielestä noloa, että ensin on rastittanut jonkun osan olevan ehjä, ja kun asiakas kysyy, että huomasitko siinä ja siinä mitään kun se metelöi, niin sitä onkin oikeasti katsottava...ja kas vain, se onkin vaihtokunnossa. No, asian voi aina peittää vahingoniloon siitä, että löytyihän tästäkin muuten niin hyväkuntoisesta autosta vikaa...hähää!