Olipa kerran Virtahepo. Eräänä päivänä Virtahepo päätti lähteä ostoksille, ja päätti tehdä ostosreissusta oikein erityisen: juuri tänään Virtahepo veisi kaikki kertyneet tyhjät pullot takaisin kauppaan. Virtahepo siivosi kaapit ja varastot, ja parisenkymmentä kassillista pulloja löytyikin. Virtahepo lastasi kassit autoon ja ajoi keskisuurelle marketille. Virtahepo haki kaksi ostoskärryä ja nosteli kassit niihin. Pullonpalautusautomaatilla ei ollut ketään, joten Virtahepo sijoitti kärrynsä niin, että saattoi toisella kädellä tyhjentää toista kärryä toiseen automaattiin ja toisella kädellä taas latoa pulloja toiseen.  Hitaastihan se kävi, ja taakse alkoi kertyä jonoa, mutta mitäs Virtahepo siitä välittämään. Halveksuvasti hän vain katseli jonottajien pieniä pullomääriä. "Tyhmiähän nuo ovat, kun noin pieniä määriä tänne tuovat. Kun tuo ison määrän, niin saa enemmän rahaa", ajatteli Virtahepo itsekseen tuhahtaen. Lopulta pullot loppuivat, ja Virtahepo vietti vielä tovin automaattien edessä kuitteja lompakkoonsa pakkaillen ja muovikasseja roskikseen sulloen. Joku pyysi Virtahepoa siirtymään, ja sai palkakseen pahan mulkaisun.

Virtahepo palautti toiset kärryt ja löntysti kaupan sisäänkäynnille. Ja voi onnea: iltapäivälehdet olivat telineissään sisäänkäynnin vieressä. Virtahepo parkkeerasi keskelle kapeaa hälytysporttia otsikoita tavaamaan.  Jokunen asiakas tuli taakse odottelemaan ja joku yskikin merkitsevästi, mutta Virtahepo ei antanut sen lukemista häiritä. Vasta kun oli tarpeeksi itsekseen päivitellyt julkkisten toilailuja Virtahepo malttoi jatkaa matkaa ja alkoi tekemään ruokaostoksia. Virtahepo jätti kärrynsä milloin keskelle käytävää hakiessaan jotain, ja toisinaan hän levittäytyi niiden kanssa hyllyjen eteen etsiessään jotain. Jos joku uskalsi koskea Virtahevon kärryihin siirtääkseen niitä pois tieltään hän sai kuulla kiukkuista jupinaa. Maitohyllyltä Virtahepo poimi kyytiinsä kaksi purkkia maitoa ja jauhohyllyllä huomasi, ettei tarvitsekaan kuin yhden. Niinpä Virtahepo jätti toisen purkin jauhopussikasan päälle.  Kyllä sen joku myyjä siitä korjaisi takaisin, sehän on niiden työtä.

Keksi- ja kahvihyllyjen välissä Virtahepo tapasi tuttavansa, Sarvikuonon. Virtahepo riemastui yllättävästä tapaamisesta niin suunnattomasti, että sen ääni kohosi arvaamattomiin desibeleihin. Suureen ääneen vaihdettiin kuulumisia ja kerrottiin kaikkien naapurien ja tuttujen ja sukulaisten yksityisasiat. Kärryt sijoitettiin kätevästi vierekkäin, ja jokunen siitä taas ohi yritti, mutta Virtahepo ja Sarvikuono olivat sitä mieltä, että muut kiertäköön, meillä on nyt juttu kesken. Pitkään juttua kestikin, mutta lopulta Virtahepo päätti suunnistaa kotiin ja lähti kassalle.

Kassajonossa Virtahepoa ärsytti odottaminen, ja niinpä hän tökki Edellä Olevaa kärryillä, jotta jono etenisi nopeammin. Hitaasti eteni, ja kun Edellä Oleva alkoi lastata tavaroitaan hihnalle päätti Virtahepo hiukan nopeuttaa tapahtumia. Hän nappasi "seuraava asiakas" -kyltin, laittoi sen hihnalle, ja alkoi lapata omia tavaroitaan. Edellä Olevalla oli vielä puolet tavaroistaan kärryissä, ja kun hihna liikkui koko ajan, niin häneltä loppui lastaustila. Edellä Oleva huomautti Virtahevolle, että olisi kohteliasta odottaa, että edellä oleva saa tavaransa ensin hihnalle. Virtahepo loi taas yhden hyvin harjoitelluista halveksuvista katseistaan: Mikä tuokin luulee olevansa! Edellä Oleva ojenteli tavaroitaan kassalle yksi kerrallaan, ja Virtahepo päätti soittaa Seepralle nähneensä Sarvikuonon kaupassa. Juttu Seepran kanssa pääsi hyvin vauhtiin ja Virtahevon tavaratkin menivät kassan ohi, mutta sitten ymmärtämätön kassaneiti alkoi häiritä Virtahevon juttelua ja vaatia maksua. Virtahepo kaiveli vaivalloisesti yhdellä kädellä yhdestä lompakosta bonuskortin, toisesta lompakosta seteleitä ja vielä taskusta kolikoita. Takana jonossa joku huomautti jotain hidastelusta, ja Virtahepoa ärsytti. Pitäisivät huolen omista asioistaan. Yhtä vaivalloisesti Virtahepo laittoi vaihtorahat taskuun ja kuitin lompakkoon. Valitettavasti Seepra joutuikin lopettamaan puhelun, ja Virtahepo alkoi harmistuneena pakata tavaroita. Onneksi tavarat olivat lähemmässä laarissa, joten Virtahepo saattoi jäädä kassan viereen niitä pakkaamaan. Seuraava Asiakas pyysi varovasti Virtahepoa siirtymään, jotta saisi kärrynsä pois kassalta. Virtahepo mulkaisi -taas kerran- ja siirtyi hiukan lähemmäksi kassaa. Kärryt eivät ihan mahtuneet, ja niiden levein kohta tönäisi Virtahepoa. Vaikka Seuraava Asiakas pyysikin anteeksi, niin hän sai suuren, kiukkuisen mulkaisun. Vihan vallassa Virtahepo pakkasi loputkin tavaransa. Päivä oli lopullisesti pilalla. Sen pituinen se.