Olen valinnut itselleni yhden niistä harvoista ammateista, jotka edellyttävät ihmisten asunnoissa kulkemista. Kun asiasta tulee vapaa-ajalla oudompien ihmisten kanssa puhetta kysyy moni, että kuinka paljon ammatikseen asunnoissa kulkevat katselevat ja urkkivat ja peräti penkovat. Ja perisuomalaiseen tapaan ollaan toki huolissaan siitä, että arvostelemmeko me keskenämme asuntojen sisustuksia ja siisteyttä. Toki jotkut ovat arvoesineistäänkin huolissaan. Meitä kyseisten ammattien edustajia on toki monenlaisia, joten en voi vastata kuin omasta ja työkavereideni puolesta: meistä ei tarvitse olla huolissaan. Vaikka toki aina jotkut asiat jäävät mieleen ja herättävät keskustelua vuosien päästäkin...

Kun asuntoon menee sisälle, niin väkisinkin tulee tehtyä jonkinlainen yleissilmäys. Yleisavaimella sisään mentäessä on kuitenkin aina olemassa se mahdollisuus, että asunnossa on joku, vaikkapa nukkumassa.  Suljettujen ovien taakse ei tietenkään katsota, ellei ole pakko. Jos huonekaluja joutuu siirtämään, niin yleensä hyvä sääntö on pitää hanskat kädessä töitä tehdessään ja ottaa hanskat pois koskiessaan huonekaluihin ja tavaroihin. Tosi arkaa ja valkoista siirtäessä pestään kädet ensin. Tavarat pyritään laittamaan takaisin omille paikoilleen, ja meillä on tapana -ilmeisesti poikkeavasti, mitä olen juttuja kuullut- siivota jäljet lähtiessä.

Jos asunto on sisustettu tavalliseen tyyliin (valkoiset seinät, Asko/Isku/Sotka -huonekalut), niin se ei taatusti herätä mitään keskustelua eikä mielenkiintoa. Sen sijaan värikäs, persoonallinen, antiikkinen tai muuten erikoinen tyyli kiinnostaa ja siitä varmasti syntyy keskustelua työporukan kesken. Efektimaalatut seinät tai erikoisempi tapetti kiinnostavat toki jo ammatillisesta näkökohdasta, ja mielenkiintoisista huonekaluista ja kummallisista esineistä riittää myös juttua kahvitauolla. Metalliseen pinnasängynpäätyyn kiinnitetyt käsiraudat ovat aika luonnollinen kohde vitseille, etenkin kun saman asunnon väliovi on sisäpuolelta verhoiltu punaisella nahkapehmusteella. Olohuoneen pöydällä ollut vanha, vanhaa tietokoneen keskusyksikköä muistuttava laite, johon on johdolla yhdistetty hieromasauvan näköinen pää, herätti niin paljon ihmetystä, että koko parikymmenhenkisen porukan piti sen käyttötarkoitusta käydä arvuuttelemassa. Asukas kun oli kuitenkin keski-ikäinen mies, eli se ensimmäinen mieleentullut asia ei oikein täsmännyt...mutta emme kyllä sitten kehdanneet kysyäkään.

Yhtenä erittäin paljon puhetta herättävänä ääripäänä ovat todella likaiset, suorastaan paskaiset asunnot. Ja näitä ei todellakaan tapaa vain alkoholisteilla kaupungin vuokrataloissa. Yllättävää, miten ihan siististi pukeutuneet, tavallisenoloiset, fiksut nuoret miehet ja naiset voivat elää asunnoissa, joihin mennäkseen tarvitsisi melkein kaasunaamarin ja kumihanskat. Haju (sekoitus hikeä, mätänevää jätettä, paskaa ja pesemättömyyttä) saattaa olla niin tyrmäävä, että aamusta on hengittämättä käytävä avaamassa ikkunoita ja ovia, ja parin tunnin päästä vasta aloitettava työt. Keittiön lattialta saattaa löytyä epämääräinen lätäkkö jotain lähes kuivaa, tahmeaa punaruskeaa, joka on selvästi ollut siinä kauan. Kaikki ovet saattavat olla niin paksussa tatinassa, että se muuten puhtaanoloinen asukas ei ilmeisesti pese käsiään koskaan. Tyhjiä pulloja saattaa olla aivan tolkuttomat röykkiöt muuten siistissä asunnossa. Petivaatteet voivat näyttää siltä, että pysyvät itsekseen pystyssä, vaikka muuten paikat ovat ihan kunnossa.
 
Yllättävät löydökset ovat myös yksi muistelun aihe vuosienkin kuluttua. Vanhan mummon kuoltua perikunnan omistukseen siirtynyttä tyhjennettyä asuntoa myyntikuntoon laittaessaan ei välttämättä odottaisi löytävänsä Viagraa keittiön laatikosta ja hieromasauvaa vaatekaapin perältä. Eivät ilmeisesti kelvanneet
perillisille. Ja aiheeseen liittyen - itse teostakin on yllätetty pariskuntia, kaikki kun eivät malta lopettaa ovikellon soidessa ja yleisavaimella sisään astuvaa odottaakin yllätys...noloa molemmin puolin. Ikävin, mutta varmasti ikimuistettavin löytö on kuitenkin kuollut ihminen. Näitä ei omalle kohdalle ole osunut, mutta työkavereille kyllä. Joskus jo haju on varoittanut, kun erakoitunut vanhus on ollut pidempään kuolleena, ja joskus taas ruumiiseen on sananmukaisesti kompastuttu.

Varkaustapauksista puhutaan, ja kyllähän niitä varmasti tapahtuu. Uskoisin kuitenkin, että siinä missä ammattikunta pikkuhiljaa raitistuu niin asunnoissa sikailukin vähenee. Parikymmentä vuotta sitten oli ihan tavallista, että asunnossa polteltiin tupakkaa työnteon lomassa. Asukkaan sanomisilla ei ollut merkitystä. Viinapulloja ei todellakaan kannattanut jättää ulottuville, ja välillä jopa partavedet katosivat kylpyhuoneesta parempiin suihin. Yllättävästi ihmiset kyllä jättävät koruja, käteistä rahaa yms. näkösälle, vaikka tietävät, että asuntoon tulee ulkopuolisia käymään. Tilaisuus tekee varkaan -sanonta kun kuitenkin pitää paikkansa, jos asuntoon sattuu osumaan sopiva henkilö. Tämänhetkisen työvoimapulan vallitsessa työnantaja ei välttämättä pääse valikoimaan, vaan on otettava ne työntekijät, jotka sattuu saamaan. Ja siihen porukkaan mahtuu kaikenlaista vipeltäjää.