Häiden järjestämisestä voi tehdä joko mukavan asian tai siitä voi ottaa totaalisen stressin. Mies yleensä suhtautuu asioihin järkevästi ja pitää olennaisina asioina hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja hyvää meininkiä. Nainen taas saattaa olla samaa mieltä (onneksi useimmin näin), jolloin asiat yleensä menevät hyvin, tai sitten hän on päättänyt ottaa prinsessapäivästään kaiken ilon irti, ja silloin asioilla on taipumus mennä päin helvettiä.

Häähössöttäjä aloittaa häiden järjestämisen vähintää kaksi vuotta ennen h-hetkeä. Viisi vuottakin on ihan mahdollinen aika. Ja häähössölle ei siis riitä, että hän varaa kirkon ja juhlapaikan saadakseen varmasti mieleisensä paikan ja ajan, vaan hän todellakin aloittaa kaiken muunkin miettimisen, tekemisen ja hankkimisen heti. Kutsukorteista on tottakai hyvä aloittaa, ja niistä saadaan tietysti ensimmäinen riita tulevan avioparin välille, kun miestä ei voisi vähempää kiinnostaa askarrellaanko roosat vai lilat kortit ja kumpi olisikaan parempi teemaväri häihin....kun tässä nyt kuitenkin on vielä pari vuotta aikaa. Kunnon tuleva morsian askartelee toki alusta alkaen suuritöisen hääsuunnitteluvihon. Siihen kirjataan muistettavien asioiden lisäksi myös tunnelmat ja ajatukset, paljon kuvia ja runoja ja mietelmiä. Luonnollisesti sen täydentämisestä on saatava pari perheriitaa ja kunnon stressi aikaiseksi. Kaikkea muutakin suuritöistä askarrellaan, ja sen stressin ja kiukuttelun kanssa luonnollisesti. Onko häihin todellakin saatava kaikille 150 vieraalle vaikkapa ristipistoin kirjaillut hääkarkkipussukat, jos niiden tekeminen on työn ja tuskan takana?

Kutsuvieraslista on toki tärkeä asia. Hankalaksi vieraslistan tekeminen muuttuu, jos suvut ovat suuret, kavereita paljon ja tilaa vähän. Pariskunnan molemmat osapuolet toki pitävät omia kavereitaan ja  sukujaan tärkeämpinä, joten riitahan siitäkin tulee. Lisäksi viimeistään tässä vaiheessa tulevat appivanhemmat työntävät oman lusikkansa soppaan, ja alkavat tyrkyttää vieraslistalle naapureitaan, työkavereitaan tai muita omia tuttujaan, joita hääpari ei edes välttämättä tunne. Häähössö haluaa yleensä isot häät, joten rajauksia tehdään sitten jossain pikkuserkkujen ja vanhempien tuttavien kohdalla. Vieraslistan valmistumisen jälkeen häähössö viettää sitten jokusen unettoman yön miettien istumajärjestystä. Ja hetkeä ennen häitähän häähössö viettää uudestaan muutaman unettoman yön, koska istumajärjestys menee kuitenkin uusiksi, kun ihan kaikki eivät pääsekään paikalle.

Kaason tai kaasojen ja bestmanin pitäisi toimia apulaisina, mutta monessa tapauksessa heistä tulee ilmaista orjatyövoimaa hääparille. Etenkin kaasoiltaan häähössö saattaa odottaa järkyttävän suurta panosta juuri kaiken aikaavievän askartelun merkeissä. Joissakin tapauksissa häähössö ei edes vaivaudu kertomaan kaasolleen tarkasti, mitä odottaa, vaan olettaa kaason ja bestmaninkin ihan itsestään selvyytenä vastaavan tietyistä asioista. Niinpä kirkosta ulos astuessa saattaa odottaa ikävä yllätys, kun hääautoa ei olekaan. Hääpari kun on olettanut, että bestman automaattisesti hankkii auton (ja toki kustantaa sen) ja kaaso puolestaan koristelee sen. Tässäpä on sitten hääparilla hyvä syy suuttua ja haukkua avustajansa maanrakoon ja syyttää häiden pilaamisesta ja katkaista välit heihin. Samoin kunnon häähössö odottaa kaasojensa pukeutuvan häiden teemavärin mukaisesti, omalla kustannuksellaan luonnollisesti. Ja voi sitä kaasoparkaa, joka erehtyy jotain muuta väriä ylleen laittamaan.

Muutenkin häähössön häät menevät helposti pilalle ja hyvinkin pienistä asioista. Hänen häidensähän on oltava täydelliset, ilman pienintäkään pieleen mennyttä asiaa. Sillä onhan se nyt kamalaa, jos pitopalvelu onkin vahingossa laittanut tarjolle kermaperunat valkosipuliperunoiden sijaan, kun häähössökin on kovalla vaivalla käsin tekstannut menun jokaiselle vieraalle ja nyt siinä on perunat väärin. Tai jos se vaivalla suunniteltu istumajärjestys ei pädekään, kun joku joutuu viime hetkellä perumaan, ja muutkaan vieraat eivät istu merkityille paikoille. Häähössöllä on nimittäin istumajärjestyksessä mies-nainen-vuorojaottelu, ja sen sekaantuminen ja tyhjät paikat pöydissä aiheuttavat katastrofin. Tai hääkimppu unohtuu ottaa käteen häävalssin ajaksi - voi kamalaa, mitä ne vieraatkin ajattelevat...

Häähössölle lahjat saattavat olla vain mukava lisä koko sopassa, tai sitten niistäkin tehdään elämää suurempi asia. Lahjalista säästää aina vieraiden hermoja, mutta yli-innokas morsmaikku saattaa unohtaa, että listalle olisi hyvä valita myös edullisempia vaihtoehtoja. Yksin häihin tulevalla, opiskelijoilla tai työttömillä kun ei välttämättä ole rahaa eikä intoa ostaa sadan euron lahjaa. Samoin lahjalistansuunnitteluinnossa saattaa unohtua, että kauempaa tulevilla vierailla ei ole mahdollisuutta hakea uniikkeja tiettyjä nimettyjä koriste-esineitä tietystä nimetystä pikkuputiikista. Lahjatili voi olla ihan ok, jos siitä osataan ilmoittaa tyylikkäästi. Se yleisin tapa, eli tilinumeron laittaminen kutsuun harvemmin kylläkään on tyylikästä. Lisäksi lahjatiliä jälkeen päin katsellessa moni morsian sortuu valittelemaan, kuinka se "Eulalia-tätikin miehineen antoi vain 50 e, vaikka silläkin kyllä rahaa piisaa, ja opiskelijaserkku antoi vaan kympin...siis vaan kympin, vaikka söi ainakin kahdenkympin edestä".  
    
Häiden jälkeen tuoreen hössömorsiamen valtaa häiden jälkeinen masennus. Ensinnäkin viimeinen vuosi vähintään on käytetty täysipainoisesti häiden suunnitteluun ja kaikkeen aiheeseen liittyvään tekemiseen, ja yhtäkkiä ei olekaan mitään tekemistä. Lisäksi valitettavan monella on se kuvitelma, että avioliitto muuttaa elämän yhtäkkiä jotenkin hohdokkaaksi, kaikki on yhtä auvoa ja pää pilvissä ja jalat ilmassa kulkemista. Kun se ihan tavallinen arki koittaakin, niin se on järkytys. Eihän tämän nyt tätä pitänyt olla...