Työväenopistojen opiskelijoista nousee aina esiin joitain ihmistyyppejä, tietysti tavisoppilaat poislukien:

Kaikkitietävä:

Harrastanut asiaa kymmeniä vuosia, joskus jopa tehnyt työkseen. Tietää kaikesta kaiken eikä epäröi kertoa. Toisinaan opettaa opettajaakin, ja jos opettaja on nuorempi, niin usein suhtautuu tähän vähättelevällä asenteella. Opettajan ollessa kiireinen on toki usein hyödyksi, mutta saattaa saada kanssaopiskelijoiden pinnan kiristymään pätemisellään.

Avuton:

Osaa kyllä asiat, mutta ei usko osaavansa. Tarvitsee opettajan apua joka pienessäkin asiassa, ja opettajan aika kuluukin lähinnä hänen pöytänsä vieressä. Kaikkein pahinta on, jos avuton on myös itsekäs.

Itsekäs:

Kaikki mulle tänne heti nyt. Jos itsekkäällä on asiaa opettajalle, opettajan on tultava heti. Jos itsekäs tarvitsee jotain laitetta tai työkalua, hänen on saatava se heti. Itsekkäällä ei ole aikaa odottaa, eikä hänen kuulukaan odottaa. Sillä hän on tullut kurssille oppimaan ja tekemään, muuthan vaan kuluttavat aikaansa.

Esittelijä:

Ei tee kurssitunneilla mitään. Kantaa esitteille kotona tekemiään juttuja, ottaa niistä kehut vastaan, ja lopun aikaa katselee muiden tekemisiä. Usein hiukan kaikkitietävän vikaa.

Hölösuu:

Koko ajan äänessä. Varsinaista asiaa ei ole, mutta kommentti pitää sanoa kaikkeen, ja jos kukaan ei puhu mitään, niin hölösuu kyllä keksii uuden aiheen. Päästelee usein sammakoita suustaan. Jos opiskelijat ovat outoja toisilleen, saattaa tietämättään kunnostautua haukkumalla pitkään ja hartaasti idioottia työkaveriaan, joka paljastuukin jonkun toisen opiskelijan puolisoksi.

Tuttavat:

Yleensä naisia, jotka tulevat kurssille kahdestaan. Istuvat vierekkäin nurkassa, ja kommunikoivat lähinnä keskenään. Usein myös supattelevat keskenään, ja supattelun aiheena saattaa olla niin tuttavapiirin juorut kuin kanssaopiskelijatkin. Ovat yhtäaikaa pois, sillä toinen ei voi tulla kurssille ilman toista.