Kanssaihmiset muistavat läheisiään monissa elämänvaiheissa samoilla, lähes pakollisilta tuntuvilla kysymyksillä. Yleensä kysymyksiä tekee vähän vanhempi sukulaistäti sukujuhlissa siinä vaiheessa, kun on päästy toiseen tai kolmanteen santsikuppiin. Tällöin on hyvä hivuttautua enemmän tai vähemmän uteliaana pahaa-aavistamattomien ihmisten viereen, ja laukaista kysymys ilmoille.

Lapselta kuuluu kysyä, että kuinkas vanha olet. Koululaiselta kuuluu kysyä, että mitenkäs koulu on mennyt. Teiniltä kuuluu kysyä, että onkos sinulla poika- tai tyttöystävää. Opiskelijalta kuuluu kysyä valmistumisesta. Valmistuneelta kuuluu kysyä työnhausta. Työttömältä kuuluu myös kysyä työnhausta. Seurustelevalta parilta kuuluu kysyä, että koskas te menette kihloihin. Kihlaparilta kuuluu kysyä, että koskas te menette naimisiin. Naimisissa olevilta kuuluu kysyä, että koskas teille tulee lapsi. Raskaana olevilta kuuluu kysyä, että kumpaakos te toivotte. Yhden lapsen vanhemmilta kuuluu kysyä, että koskas teille tulee toinen lapsi. Kahden lapsen vanhemmilta ei kysytä, vaan heille sanotaan, että ette kai te nyt kolmatta vaan aio hankkia. Vuokralla asuvilta kuuluu kysyä, että koskas te ostatte oman asunnon. Kerros- tai rivitalossa omassa asunnossa asuvilta kuuluu kysyä, että koskas te rakennatte talon. Ja niin edelleen...

Sinänsä kysyjän mielestä harmittomat kysymykset tekee ensinnäkin huvittaviksi se, että moniin niihin on olemassa vain yksi ainoa sallittu vastaus. Koululaisen pitää vastata, että koulu menee hyvin. Opiskelijan pitää vastata valmistuvansa ajallaan. Työnhakijan pitää vastata hakevansa aktiivisesti töitä. Raskaana olevan pitää vastata, että sama se kumpi, kunhan lapsi on terve. Ja osa kysymyksistä voi tosiaan olla kysyjän mielestä harmittomia, mutta vastaajalle ne voivat olla kipeä paikka, kuten lapsettomuudesta kärsivälle lapsiutelut, työttömälle työutelut, yksinäiselle puolisoutelut. Näistä syistä moiset kysymykset voisi mieluummin jättää kysymättä, ja keksiä puheenaiheet vähän vähemmän yksityisiltä alueilta.

Mutta koska ne tädit noita kysymyksiä kuitenkin esittävät, niin voisihan niihin alkaa vastailla päättömästi tai yhtä henkilökohtaisiin asioihin mennen. Vauvauteluita esittävältä voi tiedustella hänen omasta seksielämästään. Häitä tivaavalta voi tivata tietoa hänen eroaikeistaan tai hautajaistensa ajankohdasta. Jos täti kyselee työnhausta ja alkaa antaa työnhakuohjeita, voi siihen todeta, että sinähän oletkin jo siinä iässä, että voisit jäädä eläkkeelle, ja minä saisin työpaikan. Raskaana oleva voi "kumpaakos toivotte" -kysymykseen vastata toivovansa lapsen olevan hermafrodiitti. Asunnonostoaikeita tivattaessa voi sanoa odottelevansa, että täti kupsahtaa ja perintö tulee jakoon.

Ehkä näilläkään toimilla ei saada tätien suita tukittua, mutta saapa niillä ainakin hupia elämään.