Viime tiedon mukaan 90 prosenttia aikuisiän diabeteksesta olisi ehkäistävissä terveellisillä elämäntavoilla. Suomi kuulemma syö itsensä sairaaksi, ja pahiten lihovat lapset ja nuoret. Aikuinen tekee omat valintansa ruoan ja kaiken muunkin suhteen itse, mutta lapsi syö sitä, mitä vanhemmat tarjoavat. Siksipä vanhemmilla olisikin peiliin katsomisen paikka, ja jos sieltä peilistä näkyy tankkeri, niin olisi syytä tarkistaa, että näyttävätkö ne omat lapset syöttöporsailta. Sen lisäksi, että lihavuus aiheuttaa lapsillekin monia sairauksia se altistaa koulukiusaamiselle. Tosin, lasten lihavuus taitaa olla jo nykyään niin yleistä, ettei se enää riitä kiusaamisen syyksi? Ainakin kun uimahallissa lapsia katselee, niin joka kolmas, ellei joka toinenkin on selvästi ylipainoinen. Ja hyvin moni näistä lapsista on sitä kokoluokkaa, jota parisenkymmentä vuotta sitten osui yhteen 130 oppilaan ala-asteeseen yksi kappale. Ja kun jotenkin en jaksa uskoa, että juuri vain ne ylipainoiset lapset olisivat sinne halliin eksyneet.
keskiviikko, 24. tammikuu 2007
Pientä läskirasismia
Liian tuttu näky kaupasta: perhe: äiti ja/tai isä, pari
lasta. Kaikki ulkomuotoluokkaa ”mahtuu pöydän alle seisomaan muttei makaamaan”.
Kärryt kukkuroillaan ranskalaisia, HK:n bleuta, hampurilaisia, pakastepizzoja,
sipsejä, suklaata, isoja karkkipusseja, isoja jäätelöpaketteja, lapsille limsaa
(toki sokeripitoista), vanhemmille olutta tai siideriä. Viimeistään kassalta
päästyä tyrkätään lapsosille heti jäätelöt tai karkkipussit kouraan, ettei
verensokeri ehdi laskea ja ovat kinuamatta. Lähtiessä koukataan vielä
jättilaatikko donitseja jälkiruoan jälkiruoaksi, ja ulkoa grillivaunusta
hodarit, jotta jaksaa kotiin asti. Etovaa.
Kun kerran alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien lapsia otetaan huostaan,
niin miksi ei näitä ylensyötettyjä? Yhtä lailla heidän vanhemmillaan on
addiktio joka kohdistuu rasvaan ja sokeriin, yhtä lailla heidän vanhempansa
eivät kykene tarjoamaan heille terveellistä elämää, yhtälailla heidän
vanhempansa altistavat heidät monille sairauksille. Kun lapsen ainoa liikunta on
tietokoneelta jääkaapille tai sohvalta pakastimelle, ja pienetkin pettymykset
kuitataan suklaapatukalla ollaan hyvässä vanhemmuudessa aika hakoteillä, koska
ruokatottumukset ja säännöllisen liikunnan tärkeys kuitenkin opitaan jo
lapsena. Tosin se toinen ääripää, eli suunnaton terveysfanatismikaan ei ole
hyväksi, sillä jos lapselta evätään tasan kaikki herkut, niin kotoa lähdettyä
voi mopo lähteä käsistä, kun pitää saada maistaa sitä kaikkea hyvää ja ihanaa
paljon ja pian.
Kommentit