Liian tuttu näky kaupasta: perhe: äiti ja/tai isä, pari lasta. Kaikki ulkomuotoluokkaa ”mahtuu pöydän alle seisomaan muttei makaamaan”. Kärryt kukkuroillaan ranskalaisia, HK:n bleuta, hampurilaisia, pakastepizzoja, sipsejä, suklaata, isoja karkkipusseja, isoja jäätelöpaketteja, lapsille limsaa (toki sokeripitoista), vanhemmille olutta tai siideriä. Viimeistään kassalta päästyä tyrkätään lapsosille heti jäätelöt tai karkkipussit kouraan, ettei verensokeri ehdi laskea ja ovat kinuamatta. Lähtiessä koukataan vielä jättilaatikko donitseja jälkiruoan jälkiruoaksi, ja ulkoa grillivaunusta hodarit, jotta jaksaa kotiin asti. Etovaa. 

Viime tiedon mukaan 90 prosenttia aikuisiän diabeteksesta olisi ehkäistävissä terveellisillä elämäntavoilla. Suomi kuulemma syö itsensä sairaaksi, ja pahiten lihovat lapset ja nuoret. Aikuinen tekee omat valintansa ruoan ja kaiken muunkin suhteen itse, mutta lapsi syö sitä, mitä vanhemmat tarjoavat. Siksipä vanhemmilla olisikin peiliin katsomisen paikka, ja jos sieltä peilistä näkyy tankkeri, niin olisi syytä tarkistaa, että näyttävätkö ne omat lapset syöttöporsailta. Sen lisäksi, että lihavuus aiheuttaa lapsillekin monia sairauksia se altistaa koulukiusaamiselle. Tosin, lasten lihavuus taitaa olla jo nykyään niin yleistä, ettei se enää riitä kiusaamisen syyksi? Ainakin kun uimahallissa lapsia katselee, niin joka kolmas, ellei joka toinenkin on selvästi ylipainoinen. Ja hyvin moni näistä lapsista on sitä kokoluokkaa, jota parisenkymmentä vuotta sitten osui yhteen 130 oppilaan ala-asteeseen yksi kappale. Ja kun jotenkin en jaksa uskoa, että juuri vain ne ylipainoiset lapset olisivat sinne halliin eksyneet.

Kun kerran alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien lapsia otetaan huostaan, niin miksi ei näitä ylensyötettyjä? Yhtä lailla heidän vanhemmillaan on addiktio joka kohdistuu rasvaan ja sokeriin, yhtä lailla heidän vanhempansa eivät kykene tarjoamaan heille terveellistä elämää, yhtälailla heidän vanhempansa altistavat heidät monille sairauksille. Kun lapsen ainoa liikunta on tietokoneelta jääkaapille tai sohvalta pakastimelle, ja pienetkin pettymykset kuitataan suklaapatukalla ollaan hyvässä vanhemmuudessa aika hakoteillä, koska ruokatottumukset ja säännöllisen liikunnan tärkeys kuitenkin opitaan jo lapsena. Tosin se toinen ääripää, eli suunnaton terveysfanatismikaan ei ole hyväksi, sillä jos lapselta evätään tasan kaikki herkut, niin kotoa lähdettyä voi mopo lähteä käsistä, kun pitää saada maistaa sitä kaikkea hyvää ja ihanaa paljon ja pian.