Kuluneen talven aikana kuoli 12 moottorikelkkailijaa. Vuodessa keskimäärin loukkaantuu 400 kelkkailijaa. Kun luku suhteutetaan yleensä moottorikelkkailua harrastaviin, se on melkoisen suuri. Mikä ihme tekee moottorikelkasta lelun, jolla kuka tahansa kuvittelee osaavansa huvitella missä vaan?
Kun moottoripyöräkortin vaatimukset muuttuivat ja A-korttia ei enää saanut B-kortin kylkiäisinä, se ymmärrettiin hyvin. Eihän moottoripyörällä ajamista voi verrata autolla ajoon, sehän on totta. Miksi ihan lainkin puitteissa moottorikelkkaa pidetään eri juttuna? Kelkkaa saa ajaa maastossa 15 vuotta täyttänyt, ilman korttivaatimuksia. Moottorikelkkareiteille ja muuhun virallisempaan ajoon riittää T-kortti. Mikään lelu kelkka ei todellakaan ole, hevosvoimia löytyy keskivertoisemmastakin äkkiä toistasataa, ja vauhtia vehkeellä saa helposti lähemmäs 200 km/h. Maastossa tai aukealla järvelläkin ajellessa voi tulla yllätyksiä eteen, voi tulla kivi, oja, laituri, kari, mikä vaan. Jos vauhtia on vähänkään liikaa tai hallintalaitteet ovat hakusessa, niin onnettomuus on enemmän kuin todennäköinen.
Mikä vielä pahempaa, niin näistä viime talven 12 kuolleesta 11 oli humalassa. Siis vain yksi selvinpäin kuollut. Moottorikelkan promillerajat ovat samat kuin autoillessakin, mutta nollatoleranssi taitaisi olla tarpeen. Valitettavan monille miesporukoille kelkkaretket ovat muodostuneet enemmänkin kännäysretkiksi, ja kun pää on täynnä viinaa, niin turvavarusteet ja järkevät nopeudet eivät sinne enää mahdu. Pitää näyttää muille, tottakai. Liian suuren tilannenopeuden ja yllättävien esteiden lisäksi yksi riskinpaikka on myös se, että yhden hengen kelkan kyytiin otetaan kyytiläinen. Kun kelkka muuttuukin takapainoiseksi ei ohjaus enää välttämättä toimi halutulla tavalla. Ja taas mennään metsään.
Moni toki voisi todeta, että hupikelkkailu on ajanhukkaa ja ilmansaastuttamista. Onhan se sitäkin, mutta kuitenkin hauskaa sellaista. Jotain asennemuutosta hommaan silti todellakin olisi tultava, ja myös ihan sieltä korkeammiltakin tahoilta. Moottorikelkkakortti, nolla promillea rajana ja ennen kaikkea: asennekasvatus kehiin.
Kun moottoripyöräkortin vaatimukset muuttuivat ja A-korttia ei enää saanut B-kortin kylkiäisinä, se ymmärrettiin hyvin. Eihän moottoripyörällä ajamista voi verrata autolla ajoon, sehän on totta. Miksi ihan lainkin puitteissa moottorikelkkaa pidetään eri juttuna? Kelkkaa saa ajaa maastossa 15 vuotta täyttänyt, ilman korttivaatimuksia. Moottorikelkkareiteille ja muuhun virallisempaan ajoon riittää T-kortti. Mikään lelu kelkka ei todellakaan ole, hevosvoimia löytyy keskivertoisemmastakin äkkiä toistasataa, ja vauhtia vehkeellä saa helposti lähemmäs 200 km/h. Maastossa tai aukealla järvelläkin ajellessa voi tulla yllätyksiä eteen, voi tulla kivi, oja, laituri, kari, mikä vaan. Jos vauhtia on vähänkään liikaa tai hallintalaitteet ovat hakusessa, niin onnettomuus on enemmän kuin todennäköinen.
Mikä vielä pahempaa, niin näistä viime talven 12 kuolleesta 11 oli humalassa. Siis vain yksi selvinpäin kuollut. Moottorikelkan promillerajat ovat samat kuin autoillessakin, mutta nollatoleranssi taitaisi olla tarpeen. Valitettavan monille miesporukoille kelkkaretket ovat muodostuneet enemmänkin kännäysretkiksi, ja kun pää on täynnä viinaa, niin turvavarusteet ja järkevät nopeudet eivät sinne enää mahdu. Pitää näyttää muille, tottakai. Liian suuren tilannenopeuden ja yllättävien esteiden lisäksi yksi riskinpaikka on myös se, että yhden hengen kelkan kyytiin otetaan kyytiläinen. Kun kelkka muuttuukin takapainoiseksi ei ohjaus enää välttämättä toimi halutulla tavalla. Ja taas mennään metsään.
Moni toki voisi todeta, että hupikelkkailu on ajanhukkaa ja ilmansaastuttamista. Onhan se sitäkin, mutta kuitenkin hauskaa sellaista. Jotain asennemuutosta hommaan silti todellakin olisi tultava, ja myös ihan sieltä korkeammiltakin tahoilta. Moottorikelkkakortti, nolla promillea rajana ja ennen kaikkea: asennekasvatus kehiin.
Kommentit