Aina niin leppoisa Remontti-Reiska ärähti eilisessä iltapäivälehdessä. Etuotsikko oli tottakai raflaava, ja pakkohan se juttu oli netistä kaivaa (minä en kyseisen tyyppiseen lehdistöön rahojani tuhlaa). Ja asiaahan se puhui, mutta mielestäni hiukan suppeasti. Tai toki jutussa oli keskitytty lähinnä omakotirakentajaan työnantajana, sillä nämä lienevät ne Remontti-Reiskan suurimmat fanit. Mutta asia koskee laajemmaltikin koko rakennusalaa, ja ihan yhtälailla osasyyllisiä ovat työnantajat ja työn tilaajat.

Remontti-Reiskan mukaan siis ammattitaitoisista työmiehistä on pulaa. Totta, aivan helvetin totta. Hänen mukaansa työntekijät tekevät sutta ja sekundaa, koska heillä ei ole vastuuta omista tekemisistään, vaan vastuun kantaa työnantaja. Tähänkin olen törmännyt, ja valitettavasti toistuvasti. Työnantajapuolella kun tuntuu olevan kummallinen tapa kuvitella, että josko se tunari tällä kertaa onnistuisi, tai vaikka ei onnistuisikaan, niin josko sitä ei huomattaisi. Jos huomataan, niin korjataan vasta sitten. Korjaukseen voi käyttää sitä samaa tunaria, josko se tällä kertaa onnistuisi tai jos vaikka tällä kertaa ei huomattaisi. Jne jne. Todistin mm. viime vuoden aikana erästä erittäin laadukasta laatoittajaa. Kovaa melua piti itsestään töihin tullessaan, on kuulemma ammattilainen. Tämä ammattilainen mm. levitti saneerauslaastin lattialle ja lähti kahville + tupakalle + toiselle tupakalle, ja tultuaan puolen tunnin kuluttua takaisin latoi laatat laastin päälle. Kas kummaa, kopisivat viimeistään kylppäriä kalustettaessa irti. Lattiakaivon kannen voi hänen mukaansa laittaa siihen kohtaan, mihin se kokonaisilla laatoilla tulee, eli vaikka 10 cm kaivosta sivuun. Kynnyslaatat kiinnitettiin saumauslaastilla. No, laastiahan sekin on...

Ylipäätään erilaisia rakennusalan ihmisiä tarkkailtuani olen todennut, että mitä suurempaa melua omasta ammattitaidosta pidetään, niin sen huonompaa se jälki tahtoo olla. Ja huonompaan suuntaan taidetaan mennä, sillä valitettavan iso prosentti meillekin tulevista työharjoittelijoista pitää itseään jo kahden kouluvuoden jälkeen täysammattilaisina, joita ei saa missään nimessä neuvoa. Toki niitä helmiäkin on edelleen joukossa, mutta toisaalta heillä monesti on pyrkimys johonkin jatkokoulutukseen. Näiden kahden ryhmän lisäksi on sitten nämä "ttumuakiinostamikään"-teinixit, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Sikäli mikäli heitä sattuu edes paikalla näkymään.

Mutta jos kunnon työntekijöistä on pulaa, niin ei se työnantajapuolikaan kyllä tunnu asian eteen kovin paljoa tekevän. Työt tulee tehtyä melkein ajallaan ja jotenkin sinne päin, se tuntuu olevan pääasia. Homma voidaan hoitaa ihan työharjoittelijavoimin, ja laitetaan sinne sitten yksi oppisopimusopiskelija, jos ammattitaitoisten perään kysellään. Palkkausasiat ja asenne työntekijöitä kohtaan hoidetaan ns. pärstäkertoimen perusteella, eli jos olet hyvä jätkä, niin lisää liksaa, työnjäljestä nyt ei niin väliä ja on ihan jees, että olet yhtäkkiä viikon ryyppyreissulla. Jos taas hoidat hommat hyvin, mutta et ole joka kerta jäämässä ylitöihin tunnin varoitusajalla ja haluaisit vielä ylityökorvauksetkin, niin palkankorotuksia on turha pyytää, laillisista saamisistakin saat tapella ja jos kehtaat kipeäksi tulla, niin vähintään seuraa kauhea narina ja pahimmassa tapauksessa lomautus. Nuoria vastatulleita pyritään kusettamaan kaikin tavoin ja valehdellaan matkakorvauksista, lomankertymisistä ja muista. Näin saadaan tehokkaasti häädettyä ne nuoret toivotkin muihin hommiin tai jatkokoulutukseen.

Työn tilaajat taas voisivat kiinnittää huomiota omiin vaatimuksiinsa. Kun yleinen intressi nykyään on halvalla ja äkkiä, niin eipä sitä oikein muuten toteuteta kuin ottamalla töihin ne, jotka halvalla saa. Etenkin julkisen vallan pitäisi kiinnittää huomiota urakkatarjousten realistisuuteen. Jos muut tarjoukset pyörivät hintahaarukaltaan muutaman tuhannen euron sisällä, ja voittanut tarjous on näitä 80 000 euroa halvempi, niin pitäisi jo tyhmemmänkin tajuta, ettei moista eroa laillisin keinoin ja kunnon ammattilaisia käyttämällä saada aikaan. Silti tarjous hyväksytään, jälki on aivan luokatonta, työntekijöitä menee ja tulee ja hups vaan - firma tekee konkurssin vähää ennen urakan valmistumista. Mikä oli odotettavissa. Omakotirakentajalle jos kenelle tässä tilanteessa tulee hätä käteen, joten sen halvimman tarjouksen metsästämisen sijaan kannattaisi kysellä ihmisten kokemuksia eri firmoista ja pyrkiä selvittelemään taustoja. Ja mikäli ei varmaksi tiedä työntekijän taustoja ja ammattitaitoa, niin aina varmempaa on ottaa yritys tekemään, kun ryhtyä itse työnantajaksi. Sillä yrityksellä kun on se vastuu kuitenkin.