Entivanhaan kyläily oli yleensä odotettu ja iloinen tapahtuma. Kun työtä tehtiin kotosalla oman väen kesken, ja tv:n, radion ja sanomalehtien ulosanti oli mitä oli, niin yleensä uusimmat uutiset ja juorut kulkivat vieraiden mukana. Ja olihan se toki mukava nähdä välillä muitakin ihmisiä, kuin vain oman perheen ja lähinaapureiden väki. Vierailuista ei sovittu etukäteen, ja milläpä olisi sovittukaan, kun puhelimia ei ollut. Pidemmistä vierailuista toki sitten saatettiin sopia kirjeitse. Nykyään työtä tehdään pääasiassa kodin ulkopuolella, ja tieto kulkee aivan eri tahtiin. Moni saa sosiaalisuudesta ja informaatiotulvasta jo töissä ihan tarpeekseen, ja haluaisi rauhoittaa kotinsa omaan olemiseen. Käytännössä tämä vaan saattaa jäädä haaveeksi, jos lähisuku tai tuttavat elävät vierailukäytännöissään edelleen eri vuosisadalla.
Jos on suunnitellut raskaan työpäivän jälkeen vain lepäävänsä ja olevansa rauhassa ja hiljaisuudessa, niin välttämättä se ei suuresti ilahduta, jos pihaan ilmestyy sukulaisperhe vilkkaine vekaroineen. Tai ohjelmaakin voi olla sovittuna monenlaista, ja aina niiden peruminen yllätysvieraiden vuoksi ei ole edes mahdollista. Tai jos on kutsunut varta vasten vieraita, ja paikalle pölähtääkin yhtäkkiä lisää ihmisiä, jotka eivät tunne kutsuttuja. Tilanne saattaa muodostua kiusalliseksi, kun emännän ja/tai isännän pitäisi sitten tasapuolisuuden nimissä viihdyttää kumpiakin vieraita, ja osa tuntee jäävänsä paitsioon. Ja valitettavasti niitäkin riittää, jotka soittelevat oven takaa "Missäs olette, me tultiin nyt", ja vaikka isäntäväki olisi kuinkakin kaukana tai tärkeässä menossa, niin yllätysvieraat vaativat palaamaan kotiin heitä viihdyttämään. Ja toki loukkaantuvat, jos ei tulla, kun "ollaan sentään 100 km ajettu vartavasten teille". No helvetti, olisitte soittaneet ja kysyneet, että ollaanko kotona!
Moni yllätysvieras odottaa myös ylenpalttista tarjoilua. Tokihan pöytä pitäisi loihtia koreaksi, oli päivä tai aika mikä tahansa. Jos ruoka-aikaan tullaan, niin yllätysvieraat saattavat odottaa myös pääsevänsä pöytään. Käytännössä vaan nykypäivänä monilla, etenkin nuoremmalla väellä, ruoka koostuu eineksistä tai puolivalmisteista. Jos sinkkutyttö on ostanut yhden hengen mikroaterian itselleen, tai pariskunta kaksi pihviä ja pariisinperunalaatikollisen, niin paha niistä on jakaa, jos nelihenkinenkin perhe tunkee jaolle. Vanhemmalla väellä vielä saattaa löytyä kellarista perunalaari ja pakastimesta lihanpala, jolloin isommallekin porukalle saa äkkiä jonkun lihasopan tehtyä. Mutta miksi pitäisi tehdä? Joku on väittänyt, että hyviin tapoihin kuuluu tarjota myös vieraalle. Mutta eikö yhtä lailla hyviin tapoihin kuulu kysyä, että sopiiko tulla, jolloin isäntäväki tietää varautua myös tarjottavien osalta vieraan tuloon? Kahviakaan kun kaikilla ei ole välttämättä kaapissa, saati sitten maitoa tai pullaa. Kuitenkin näitäkin vähintään odotetaan pöytään laitettavan, ja mieluiten toki kastettavaa pitäisi olla montaa sorttia. Kaikilla ei ole pakastinta, jonne voisi tarjottavia jemmata, jos nyt ylipäätään sattuu kylään tuppaajien kestitseminen kiinnostamaan.
Myös yökylään saatetaan tulla ilmoittamatta. Tai saatetaan jopa olettaa, että koko viikonlopun täysihoito on tarjolla ilman etukäteisvarausta. Siinäpä sitten kiltti isäntäväki ajelee hakemaan pikapikaa aamiaistarpeita suuremmalle sakille, kun lapsille täytyy tietysti olla tietynmerkkistä puuroa ja klimpitöntä jogurttia. Ja aikuisetkin haluavat välttämättä paahtoleipää sulatejuuston kanssa. Nukkumajärjestelytkin voivat lyhyellä varoitusajalla muodostua hankaliksi, koska pienemmissä asunnoissa vierasvuoteet ja vieraspetivaatteet saattavat olla varastoituna siten, että ne vaatisivat kunnon tuuletuksen. Ylipäätään harvalla on ihan tuosta vaan sijata vuoteet useammalle nukkujalle.
Tänä kännyköiden valtaamana aikana on todella huonoa käytöstä tulla ilmoittamatta kylään. Vaikka nyt sattuisi olemaan ohikulkumatkallakin, niin etukäteisilmoitus on silti kohteliasta tehdä. Tai jos oven taakse tulee ilman ilmoitusta, niin parempi olla loukkaantumatta, jos vierailu ei sovikaan. Yllätysvierailuja harrastavalle ei luulisi olevan vaikea asia kysyä tutuilta ja sukulaisilta, että sopiiko teille tulla ilmoittamatta. Ja jos ei sovi, niin sitten vaan ottaa tavakseen sopia vierailut kyseisen perheen kanssa etukäteen. Valitettavasti vaan tässäkin asiassa monet tuijottavat pelkästään omaa napaansa, ja ajattelevat, että "minä haluan mennä nyt sinne kylään kun minulle sopii" ja "minä haluan nyt kahvia ja kakkua" ja "minulle pitää olla peti sijattuna jos tarvitsen yöpaikkaa".
Jos on suunnitellut raskaan työpäivän jälkeen vain lepäävänsä ja olevansa rauhassa ja hiljaisuudessa, niin välttämättä se ei suuresti ilahduta, jos pihaan ilmestyy sukulaisperhe vilkkaine vekaroineen. Tai ohjelmaakin voi olla sovittuna monenlaista, ja aina niiden peruminen yllätysvieraiden vuoksi ei ole edes mahdollista. Tai jos on kutsunut varta vasten vieraita, ja paikalle pölähtääkin yhtäkkiä lisää ihmisiä, jotka eivät tunne kutsuttuja. Tilanne saattaa muodostua kiusalliseksi, kun emännän ja/tai isännän pitäisi sitten tasapuolisuuden nimissä viihdyttää kumpiakin vieraita, ja osa tuntee jäävänsä paitsioon. Ja valitettavasti niitäkin riittää, jotka soittelevat oven takaa "Missäs olette, me tultiin nyt", ja vaikka isäntäväki olisi kuinkakin kaukana tai tärkeässä menossa, niin yllätysvieraat vaativat palaamaan kotiin heitä viihdyttämään. Ja toki loukkaantuvat, jos ei tulla, kun "ollaan sentään 100 km ajettu vartavasten teille". No helvetti, olisitte soittaneet ja kysyneet, että ollaanko kotona!
Moni yllätysvieras odottaa myös ylenpalttista tarjoilua. Tokihan pöytä pitäisi loihtia koreaksi, oli päivä tai aika mikä tahansa. Jos ruoka-aikaan tullaan, niin yllätysvieraat saattavat odottaa myös pääsevänsä pöytään. Käytännössä vaan nykypäivänä monilla, etenkin nuoremmalla väellä, ruoka koostuu eineksistä tai puolivalmisteista. Jos sinkkutyttö on ostanut yhden hengen mikroaterian itselleen, tai pariskunta kaksi pihviä ja pariisinperunalaatikollisen, niin paha niistä on jakaa, jos nelihenkinenkin perhe tunkee jaolle. Vanhemmalla väellä vielä saattaa löytyä kellarista perunalaari ja pakastimesta lihanpala, jolloin isommallekin porukalle saa äkkiä jonkun lihasopan tehtyä. Mutta miksi pitäisi tehdä? Joku on väittänyt, että hyviin tapoihin kuuluu tarjota myös vieraalle. Mutta eikö yhtä lailla hyviin tapoihin kuulu kysyä, että sopiiko tulla, jolloin isäntäväki tietää varautua myös tarjottavien osalta vieraan tuloon? Kahviakaan kun kaikilla ei ole välttämättä kaapissa, saati sitten maitoa tai pullaa. Kuitenkin näitäkin vähintään odotetaan pöytään laitettavan, ja mieluiten toki kastettavaa pitäisi olla montaa sorttia. Kaikilla ei ole pakastinta, jonne voisi tarjottavia jemmata, jos nyt ylipäätään sattuu kylään tuppaajien kestitseminen kiinnostamaan.
Myös yökylään saatetaan tulla ilmoittamatta. Tai saatetaan jopa olettaa, että koko viikonlopun täysihoito on tarjolla ilman etukäteisvarausta. Siinäpä sitten kiltti isäntäväki ajelee hakemaan pikapikaa aamiaistarpeita suuremmalle sakille, kun lapsille täytyy tietysti olla tietynmerkkistä puuroa ja klimpitöntä jogurttia. Ja aikuisetkin haluavat välttämättä paahtoleipää sulatejuuston kanssa. Nukkumajärjestelytkin voivat lyhyellä varoitusajalla muodostua hankaliksi, koska pienemmissä asunnoissa vierasvuoteet ja vieraspetivaatteet saattavat olla varastoituna siten, että ne vaatisivat kunnon tuuletuksen. Ylipäätään harvalla on ihan tuosta vaan sijata vuoteet useammalle nukkujalle.
Tänä kännyköiden valtaamana aikana on todella huonoa käytöstä tulla ilmoittamatta kylään. Vaikka nyt sattuisi olemaan ohikulkumatkallakin, niin etukäteisilmoitus on silti kohteliasta tehdä. Tai jos oven taakse tulee ilman ilmoitusta, niin parempi olla loukkaantumatta, jos vierailu ei sovikaan. Yllätysvierailuja harrastavalle ei luulisi olevan vaikea asia kysyä tutuilta ja sukulaisilta, että sopiiko teille tulla ilmoittamatta. Ja jos ei sovi, niin sitten vaan ottaa tavakseen sopia vierailut kyseisen perheen kanssa etukäteen. Valitettavasti vaan tässäkin asiassa monet tuijottavat pelkästään omaa napaansa, ja ajattelevat, että "minä haluan mennä nyt sinne kylään kun minulle sopii" ja "minä haluan nyt kahvia ja kakkua" ja "minulle pitää olla peti sijattuna jos tarvitsen yöpaikkaa".
Kommentit