Tätä pidetään laadun takeena ja varmana takuuna siitä, että kosteusvauriot voi unohtaa ikiajoiksi. Tosiasiassa vesieristyssertifikaatti takaa vain sen, että henkilö on käynyt päivän kurssin, jossa on kerrottu, miten vesieristys kuuluu tehdä. Lisäksi hän on suorittanut näyttötutkinnon, joka sekin on enemmän ohjausta kuin koe. Mikään ei takaa, että sertifikaatin omaava tekisi kaikki eristykset tarvittavalla kerrosvahvuudella. Mikään ei myöskään takaa, että hän tekisi lattiakaivon liitännän oikein. Eikä mikään takaa sitä, ettei hän jättäisi nurkkiin ja kulmiin reikiä. Hän saattaa olla saanut koulutuksen vain yhden valmistajan aineiden käytöön, ja valmistajien menetelmät eroavat toisistaan merkittävästi. Vesieristysten tekoa seuratessa tuntuu jopa siltä, että moni sertifikaatiton tekee työn huolellisemmin, koska hänen tekemisiään usein tarkkaillaan enemmän.  

Rakennuttajan ja uuden asunnon ostajan puheissa (puoli)jumala. Rakentajien puheissa itse saatana. Tosiasiassa usein mitätön, munaton ja sanaton, täysin tarpeeton. Pyörähtää työmaalla kun jaksaa ja viitsii tai - yleisimmin - kun on pakko. Nostaa kovaa palkkaa työmääräänsä nähden. Toki ärhäköitäkin poikkeuksia on, mutta yleensä valvoja on vastaavan mestarin ja pääurakoitsijan johdateltavissa; hyvävelikerho jyllää, näet. Kerho jyllää jopa niin, että vesieristyssertifikaatin saanut voi tehdä sutta ja sekundaa. Näennäinen koepala otetaan, se kuultaa läpi, mutta vesieristyksestä vastuussa olevan firman pomo mittauttaa näytteen, ja valvoja uskoo lukemaa. Ja johan nyt toki: viikonloppuna mennään yhdessä kalaan.

Vanhaa taloa ostamassa oleva lukee kuntotarkastusta kuin raamattua. Oikeasti tällä nipulla on käyttöä vain vessapaperina. Kyseinen nippu sisältää latteuksia ja mitäänsanomattomuuksia. Lisäksi se on täynnä itsestäänselvyyksiä, jotka jokainen pienelläkään maalaisjärjellä varustettu tietää jo ennestään, sekä asioita, joista vanhan talon ostajan pitäisi ilman muuta ottaa selvää jo muistakin lähteistä. Kuntotarkastusten tekijöitä ei valvota, eikä tarkastusten tekoon ole olemassa mitään standardia. Kuka tahansa -jopa minä tai sinä- voi alkaa tekemään tarkastuksia ja esiintyä asiantuntijana. Ja kirjavaa sakkia nuo tekijät ovatkin. Joku heistä oli jopa sitä mieltä, että pesuhuoneeseen ei tarvita saunan vastaiselle seinälle mitään vesieristystä - kuivuuhan se nyt siinä, kun saunaa lämmitetään. Toinen totesi, että rappauspinnan maali on hyväkuntoinen, ja antoi ohjeita uudelleenmaalausta varten...pintaa vaan kun ei ole maalattu, vaan väri on rappauslaastissa itsessään.

Nykyihmisen epätoivoinen yritys tehdä puustakin muovia. Puu on luonnonmateriaali, ja sillä on omat ominaisuutensa, jotka sanelevat sen käyttötavat. Nykyään kestopuuhun ei onneksi käytetä enää hillittömiä myrkkyjä. Silti sen käyttö on pääasiallisesti tarpeetonta. Huolehtimalla siitä, että puu pääsee kuivumaan, kestää ei-kestopuukin vähintään saman verran. Terassien lattiat, lasten ulkoleikkivälineet yms. voidaan pienellä suunnittelulla tehdä aivan hyvin käsittelemättömästä puusta. Kaikkein naurettavinta on laittaa kestopuuta paikkaan, jonka ehdottomasti pitäisikin pysyä kuivana. Esimerkkinä nyt vaikka rossiperustaisen talon alapohja tai lautarunkoisen talon seinien alapalkit. Jos kyseisiin paikkoihin pääsee kosteutta niin paljon, että käsittelemätön puu alkaa lahota, niin se aiheuttaa kyllä pahempiakin ongelmia.